Vilkaistuaan peilistä kolmannen kerran
oli edelleen tyytyväinen.
Ulkopuolinen olisi tiennyt sanoa;
vietit siinä taas tunnin.
Hänelle ne olivat vain pikaisia tarkistuksia.
Miten hyvä ja helmoissaan ehyt.
Eikä näe että peilissä on ihan rikkinäinen.
Kirjapiirin naisille jotain kadehdittavaa,
kovin olivat niin tavallisia ja tylsiä.
Jos eivät taaskaan ymmärrä sanoa,
hän kyllä pitää huolen että puhe kääntyy.
Paitsi se yksi
puhuu aina lapsistaan.
Miten kyllästyttävä ja tylsä ihminen.
Hänellä ei lapsia,ikinä halunnutkaan.
Hänen paremmassa elämässä ei tilaa vienyt räkänokat
eikä kodin harmoniaa ja muka-rustiikkista ilmapiiriä
rikkoneet sottaavat sormet ja kahmivat kädet.
Hänellä oli aikaa itselleen,
rakentaa haavekuvaa pala palalta,
eikä siihen mahtunut oikea elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.